Covid19 – Taekwondoa poikkeustilanteessa

Taekwondoseuran pyörittäminen on sillä tavalla helppoa, että joku suunnittelee treenikalenterin ja joku saapuu sovitusti paikalle vetämään treenit. Jos treenit ovat riittävän laadukkaita, jengi tulee uudestaan ja jopa maksaa jotain siitä hyvästä. Kun paikalle sitten liitää musta joutsen viruksen muodossa ja estää sen toiminnan, jonka ympärillä seura pyörii, on tilanne uusi ja vaikea. Perustimme seuran 2011 ja sen perustamisvaiheista olenkin jo aiemmin kertonut tässä blogikirjoituksessani. Nyt jouduimme ensikertaa opettamaan taekwondoa poikkeustilanteessa.

Vuosi 2020 lähti taekwondourheilijat 2011 -seuralla ihan hyvin käyntiin, harrastajamäärät olivat maltillisessa kasvussa vielä tammi- ja helmikuissa, eikä maaliskuun alkukaan vielä vaikuttanut millään tavalla erityiseltä. Toki jo vuoden alusta asti oli seurajohdonkin korviin kantautunut uutisia Kiinassa riehuvasta viruksesta, mutta ei siitä kukaan osannut vielä kovin huolissaan olla. Ajatus tuolloin oli, että kättelyt ja kaulailut väliin jättämällä kaikki olisi hyvin. 7.-8.3.2020 Taekwondourheilijat olivat vielä G1-kilpailuissa Bulgarian Sofiassa, jossa Plum ja Chahra taistelivat upeasti junioreissa – Chahran voittaen sarjansa – ja Jenna oli hakemassa tuntumaa tulevaan olympiakarsinaturnaukseen, joka tätä kirjoitettaessa on siirretty tuntemattomaan ajankohtaan tulevaisuudessa. Vaan eipä karsinnalla ole kiire, itse Olympialaisetkin siirrettiin vuodella eteenpäin, joten ehtiihän sitä. Joka tapauksessa Bulgarian kilpailuihin lähdettiin hygieniaa korostaen käsidesit taskuissa, mutta tietämättöminä siitä, mitä tuleman pitää. Kisareissulla tein eriskummallisen havainnon, joka jo jollain tavoin herätti ajatukseni siitä, että nyt saattaa olla kyse jostain suuremmasta: miehet kaikkialta maailmasta pesivät käsiään vessassa käydessään. Jos jotain toivoisin tästä vitsauksesta jäävän käteen, niin olkoon yksi asia se, että kädet pestään vessareissulla. Aina.

Sofiasta palatessamme oli käynnissä vilkas keskustelu sitä, pitäisikö tuloillaan olevan viruksen aiheuttaa jotain poikkeustoimia Suomessa ja kun 12.3. hallitus suositteli yli 500 henkilön tapahtumien peruuttamista toukokuun loppuun asti, alkoi TU11:n johtokunta miettiä kiivaasti, miten edetä oman toiminnan kanssa siten, että toiminta on vastuullista, mutta että pystyisimme edelleen tuomaan harrastajillemme arvoa harjoitusmaksujen vastineeksi.13.3. peruimme tulevan viikonlopun harjoitukset ja 15.3. julkaisimme konseptin toiminnan supistamiseksi ilmoittautumispohjaisiksi treeneiksi maksimissaan kuuden henkilön ryhmissä. Ainuttakaan tällaista harjoitusta emme kuitenkaan ehtineet pitämään, sillä maanantaina 16.3. hallituksen linjattua yli 10 henkilön kokoontumiset kielletyiksi, kävi selväksi, ettei harjoittelun jatkamiselle edes suunnitellussa mittakaavassa ollut vastuullisen toiminnan piiriin kuuluvia perusteita.

Jo edellisellä viikolla toiminnan rajoittamistoimia ensi kertaa suunnitellessamme oli johtokunnalla kova huoli seuran selviämisestä. Toimimme suomalaisen taekwondon mittakaavassa oman salin ja kahden täysipäiväisesti palkatun työntekijän johdosta melko raskaalla kulurakenteella, joten päättyvät tai tauolle laitettavat harjoittelusopimukset syövät pienen kassapuskurimme nopeammin kuin rokkari raahustaa. Ajattelimme kuitenkin, että kuuden henkilön pienryhmiä läpi viikon korotetuilla turvaetäisyyksillä ja hygieniatasoilla vetäessämme pystyisimme tuottamaan lähes normaalin määrän harjoituksia halukkaille ja vain omasta aloitteestaan eristäytyvien mahdolliset harjoitusmaksut olisivat vaakalaudalla.

Kun sitten kaikki toiminta salilla oli laitettava jäihin, kohosi tämä olemassa oleva huoli aiempaa suurempiin korkeuksiin. Miten voimme tarjota harrastajillemme taekwondoa poikkeustilanteessa. Nopeasti ideoimme harjoituksia, joita jokainen voi tehdä kotonaan laadukkaasti tuotetun videotreenin avulla. Muutaman harjoituksen tuottamisen jälkeen aloimme testailla online live treenejä, joissa kanava olisi kaksisuuntainen, toisin kuin yksisuuntaisessa videotallenteessa. Pauli ja Sampo ovat tehneet hurjasti duunia näiden uusien toimintamallien eteen, ja statistiikan mukaan harrastajamme ovat olleet ilahduttavan aktiivisia niin live-treenien kuin treenitallenteidenkin mukana harjoittelemisessa.

Näiden lisäksi olemme julkaisseet harrastajillemme omatoimisesti toteutettavissa olevia harjoitusohjelmia sekä yksittäisiä treenejä sisältäen lajitekniikan lisäksi lihas- ja peruskuntoa kuin myös voima- ja nopeusharjoitteita. Olemme myös aloittamassa normaalisti kasvokkain tapahtuvat urheilijahaastattelut videoyhteyksien avustuksella.

Taekwondoa poikkeustilanteessa -podcast'in tekoa

Oman pienen panokseni tässä koronatilanteessa puutteelliseen palvelutarjontaamme olen Paulin idean kirvoittamana tuonut nauhoittamalla podcasteja omasta taekwondotaipaleestani. Podcasteihin olen tallentanut tajunnanvirtaani taekwondotieni alkutaipaleelta lähtien kohti tätä päivää. Tätä kirjoittaessani olen höpötellyt itseni läpi 90-luvun vuosituhannen vaihteeseen. Muutama vuosikymmen olisi siis vielä kahlattavaa. Varmasti ulkomuistista höpöttämieni tarinoiden joukkoon mahtuu joitain asiavirheitäkin ja tätä pahoittelen jo etukäteen. Olen kiitollinen kaikesta palautteesta ja mahdollisista korjauksista, joita äänitallenteiden tiimoilta mahdollisesti saan. Toivottavasti näitäkin höpinäitä kuunnellen voi edes yhden koronaviruksen vuoksi menetetyn taekwondoharjoituksen korvata.

Koko ajan suunnittelemme uutta merkityksellistä sisältöä ja uusia tapoja palvella harrastajiamme, pyrkien samalla pitämään mielessä, että toivottavasti osa tästä nyt pakon edessä opetellusta toimintamallista auttaa meitä toimimaan entistä laadukkaammin ja erottumaan eduksemme myös poikkeustilan väistyttyä.

Kiitän vielä tässäkin yhteydessä valtavan hienosti sitoutuneita ja seuran vaikean tilanteen ymmärtäviä harrastajiamme ja heidän huoltajiaan. Kiitos! Vaikka on selvää, että harrastajamäärä tässä tilanteessa pienenee, mitään dramaattista harrastajakatoa ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut ja nyt kuukauden verran poikkeustilassa oltuamme uskallan jo ajatella luottavaisena tulevaa kesää ja miten kesän jälkeen toivottavasti saamme syksyn käyntiin normaalioloissa ilman, että seura on taloudellisesti henkitoreissaan. Laadukas toiminta vaatii väistämättä sen, että valmentajien ja seurajohdon kaikki fokus ei huku taloudelliseen selviämiseen ja että seuralla on resursseja myös toiminnan kehittämiseen.

Pikakelaus

Anteeksi! Lähes kolmen vuoden hiljaiselo tässä blogissa hävettää. Aluksi kyse oli saamattomuudesta, mutta aika nopeasti tein tietoisen valinnan olla kirjoittamatta mitään. En siksi, että kirjoittaminen olisi ollut vastenmielistä, vaan siksi, että elämässä on ollut aika paljon asioita, joiden tärkeys ja kiireellisyys ovat syrjäyttäneet blogikirjoittelun.

Itse Hojomies on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin passiivinen nämä vuodet. käydään nyt hiljaiselon päätteeksi pikakelauksella katsaus siihen, mitä kaikkea on ollut tapetilla.

Urheilu-ura on edelleen rullannut vapaalla vanhojen vauhtien turvin. Treeni on ollut lähinnä huolenpitoa fyysisestä kunnosta ja lajitreeniksi on kelvannut se vähä, mitä muille treenejä pitäessä on päässyt itsekin jumppaamaan. Jennan kanssa treenatessa onneksi tulee itsekin tehtyä lähestulkoon samat treenit, mitä Jennaltakin vaadin, joten ihan täydelliseen rapakuntoon ei lajinkaan osalta ole ajauduttu. 2016 ottelin olin Montreauxin EM-kisoissa ja 2017 tein jonkinlaisen maailmanennätyksen osallistumalla ensimmäisenä tyyppinä kymmeninsiin aikuisten maailmanmestaruuskilpailuihini. Tästä on kiittäminen Liittoa, joka kelpuutti minut kisoihin siitä huolimatta, että en ollut kiertänyt G-kisoissa näyttöjä jahtaamassa. No, kävin toki Presidents Cupissa Ateenassa ja voitinkin yhden turkkilaisen kaverin, mutta Sajjad Mardani nosti tien pystyyn toisella kierroksella, vaikka ottelu ihan ok sinällään olikin. Jonkinlaista kohtalon ivaa, että Mardani tuli vastaan myös MM-kisoissa toisella kierroksella yhden voitetun aussin jälkeen. MM:issä matsi oli vieläkin tasaisempi, muttei silti riittänyt. No, Mardani on osoittanut kykynsä, eikä näitäkään tappioita harmitella kannata. Saati hävetä.

Nyt kuitenkin alkaa ottelutuntuma hapertua, vaikka olen yrittänyt vaalia sitä. En “tehnyt parhaani”, mutta “yrittänyt” kuitenkin. Noin vuosi sitten olen viimeksi päässyt ottelemaan, kun voitin Tikkurilassa Pohjoismaiden mestaruuden kahden ottelun päätteeksi. Sen jälkeen olen voittanut yhden SM-kullan ja yhden PM-kullan, mutta suojia ei ole tarvinnut näiden vuoksi pukea, vaan mitalit on lyöty kouraan ottelematta, koska vastustajia ei ole ilmaantunut. Tämä on aidosti murheellista ja kertoo karua kieltään siitä, että vaikka globaalisti taekwondon taso on kasvanut valtavasti niin korkeus- kuin leveyssuunnassakin, niin Suomeen tai Pohjoismaihin tämä kehitys ei vielä ole rantautunut. En siis tarkoita, etteikö meilläkin olisi huipputason ottelijoita, on meillä. Mutta nämä ovat harvinaisia, perusmassasta räikeästi erottuvia yksilöitä. Sellaista laajaa perustasoa meillä ei vieläkään ole, että kaikissa painoluokista joutuisi SM-mitaleista, tai edes kullasta, aidosti kamppailemaan.

Taekwondourheilijat 2011 piti silmät aktiivisesti auki uusien treenitilojen löytämiseksi jo edellisen blogitekstin kirjoittamisen aikoihin 2016 alussa, mutta saman vuoden lopussa käynnistyi valtavasti aikaa ja vaivaa kuluttanut tapahtumaketju, kun Aro-Yhtymän tiloista käsin Autokeskuksen varaosavarastologistiikka hoitanut Hub Logistics ilmoitti siirtyvänsä uusiin tiloihin lentokentän kupeeseen ja Aro-Yhtymä julkaisi keskusvarastostaan vuokrailmoituksen. Soitto lähti välittömästi ja tästä käynnistyi loputtomalta tuntunut prosessi, jonka lopputuloksena reilu puolitoistavuotta myöhemmin toimin urheiluhallioperaattorina Aro-Yhtymän ja viiden alivuokralaisen välissä. Väliin mahtui lukematon määrä suunnitelmia, neuvotteluja moneen suuntaan, uusien asioiden opiskelua ja ihan raakaa rakennusduunia. Tästä asiasta riittää tarinaa useampaankin julkaisuun, joten säästetään aihe erilliskäsittelyä varten.

Perhekokokin kasvoi, kun kahden ihanan tyttären lisäksi elämääni sulostuttamaan syntyi toukokuussa 2018 pieni Hojomies jr. Vannon, että mitään tietoista synkronointia ei harrastettu, vaikka ystäväni ja hojokollegani Sampon esikoinen syntyi vain 20 tuntia omaa pienokaistani aiemmin. Tekemistä ei siis viime kesästä puuttunut. Vaan eipä ollut helppo kesä vaimollanikaan. Huolehtia nyt kahdesta huomionkipeästä ja keskenään riitelevästä ja yhdestä avuttomasta lapsesta käytännössä 24/7 miehen rakentaessa taekwondosalia. Suuri julkinen kiitos rakkaalle vaimolleni! Kulunut syksykin oli erittäin kiireinen hallin ja taekwondosalin asioiden oikeille urilleen saattamisen kanssa, mutta nyt on alkanut aavistuksen helpottaa ja tunneliin on alkanut tulvia tekemättömien asioiden lisäksi myös hieman valoa. 2019 tulee varmasti olemaan kiireinen, mutta nyt näyttää siltä, että myös Hojomiehelle voisi olla hieman aikaa. Aika tulee olemaan tuomarini. Jos tämä teksti on blogini tuorein vielä syksylläkin, olen ollut väärässä.

Teiden reunalta

Olympiakarsinta lähestyy kuin Corolla suojatietä – kovaa vauhtia. (Käyttäkäähän jalankulkijat heijastinta tällä valot imevällä pimeällä!) Kuten avauskirjoituksessani kerroin, eivät harjoitusmääräni ole tällä olympiadilla olleet entisenlaisia. Parhaani olen tehnyt kunnossa pysyäkseni perheen ja töiden asettamissa reunaehdoissa. Paradoksaalista kyllä, myös taekwondo on syönyt ison osan treeniajastani. Harjoitukset kun eivät pyöri täysin itsekseen seuramme saleilla ja jonkun pitää hoitaa myös hallinnollisia asioita. Hieman rikkonaisen päivittäisharjoittelun vuoksi on hienoa päästä välillä treenaamaan niin kuin urheilijan kuuluu, muutaman kerran päivässä ja ilman jatkuvaa painetta siitä, mitä kaikkea muuta tänään pitäisi saada tehdyksi.

Hojomies Teneriffan harjoitusleirillä

Pieni mutta tehokas treeniryhmä oli täsmävalittu niin, että kaikilla oli hyvät harjoitusparit

Tästä syystä olinkin pari viikoa sitten harjoitusleirillä Teneriffalla. Leiripaikan kuultuaan moni on puolileikillään pitänyt treenejä lähinnä tekosyynä matkalle, mutta oikeastaan olen itsekin yllättynyt, miten hyvät treeniolosuhteet Etelä-Teneriffalla olikaan. Suomen olympiavalmentaja Jesus Ramal oli yhdessä Suvi Mikkosen kanssa järjestänyt treenipaikat ja majoitukset niin, että homma toimi hienosti, vaikka aikataulullisesti mentiinkin melko tyypillisesti päivä, jopa treeni kerrallaan. Treenisaliksi olimme saaneet paikallisen kylpylähotellin pilatessalin, joka ajoi asiansa varsin mainiosti. Valtaosa salin valoista tosin oli rikki eikä sparraamaan mahtunut kuin yksi tai kaksi paria kerrallaan, mutta pienen ja tarkkanäköisen treeniryhmämme kanssa näistä ei muodostunut isoa ongelmaa. Suvilla on hyviä sparrikavereita Espanjassa vaikka millä mitalla ja Teneriffallakin oli mukana vakiosparri, Rosa Rodriquez. Karsintajoukkueemme toinen naisedustaja, valmennettavani Jenna Partanen, sai skotlantilaisesta Carla Sumerhillistä hyvän treenivastuksen. Itse onnistuin puhumaan vanhan ystäväni ja kilpakumppanini Zakaria Asidahin treenikaverikseni leirin alkupuoliskolle. Zakaria lopetti uransa virallisesti Meksikon MM-kisoihin 2013, mutta valmentaa ja treenaa itse edelleen siitä määrin, että on riittävän kovassa kunnossa treenivastustajaksi.

Treenisisältö leirillä oli melko yksinkertainen, uusia sähköpanssarille soveltuvia tekniikoita ja niiden toteutusmalleja ajettiin sisään. Lukumäärällisesti toistettiin paljon. Uskoakseni tein leiriviikon aikana enemmän osumia sähköpanssariin kuin koko aiemman alkuvuoden aikana yhteensä. Tämä tietysti kielii myös siitä, että koti-Suomessa sähköpanssariin läiskytellään melko harvakseltaan ja pääosa treeneistä vedetään perinteisiin sähköttömiin rintapanssareihin. Asiassa on puolensa ja puolensa. Toimiessaan sähköpanssarit ovat melko yksinkertaiset operoida, mutta sille toiselle päälle sattuessaan menee lähes koko treeniaika helposti lähettimien, vastaanotinten ja ohjelmiston uudelleenkäynnistelyyn, sekä yllättävän innovatiivisten kirosanayhdistelmien luettelemiseen. Käytän aiheeseen kokonaisen blogikirjoituksen toiste. Teneriffalla käyttämämme latteisto toimi kuitenkin hyvin, eikä isoja ongelmia ollut. Kun Zackie leirin puolessa välissä joutui lähtemään Tanskaan takaisin töihin, sain treenata vielä samoja asioita paikallisen atleetin (entinen Espanjan mestari alemmasta painoluokasta) kanssa. Myös Jesus joutui pistämään niin sanotusti “kroppaa likoon”, jotta sain kaikki suunnitellut treenit tehtyä.

Taekwondon olympiakarsintaoukkue 2016 Las Vistasin rannalla oheistreenissä

Oheistreeninä ohjattu beach volley on yllättävän tehokasta. Suvin tyylinäyte vastaanotossa.

Itselleni leiri oli monella tavalla tärkeä. Ensinnäkin sain tehdä asioita niin että palaute tuli koko ajan kahta kanavaa pitkin. Jesus ilmoitti tapansa mukaan näkemyksensä suorituksen teknisestä onnistumisesta lähes samalla väsymättömyydellä kuin millä salin kulmaan parkeerannut tietokone antoi piippauksensa pisteen arvoisesti onnistuneen suorituksen merkiksi, tai vaikeni lahjomattomasti, jos osuma ei ollut sensoriliivin mieleen. Toiseksi oli tärkeää olla viikon verran tiiviissä tekemisessä Jesuksen ja muun joukkueen kanssa. Monia hyviä keskusteluja käytiin, joita ilman ottelualueelle marssiminen tammikuussa Turkissa olisi huomattavasti hankalampaa.

Kolmanneksi leiri oli tärkeä myös siksi, että sain leirin lomassa viettää myös lomahetkiä  matkalla mukana olleen perheeni kanssa, eikä heidän toisaalta tarvinnut viettää yksinhuoltajaperheen raskasta arkea kotona, isin ollessa maailmalla.

 

Knoppina vielä, että tarkkana noiden lippujen kanssa…

Teneriffan lippu

Teneriffan lippu

Skotlannin lippu

Skotlannin lippu