Alkuräjähdys

 

Tästä se lähtee, ensimmäinen blogitekstini ikinä. Nettisivuille on toki tullut kirjoiteltua 90-luvun puolesta välistä asti, jolloin Pajulammen Sampon kanssa tehtiin Kokemäen Taekwondo ry:lle seuran ensimmäiset nettisivut. Samoihin aikoihin otin ensi askeleita urheilijana, vaikka taekwondon olinkin aloittanut jo viitisen vuotta aiemmin. Tuosta hetkestä tähän päivään olisi ollut aikaa lopettaa niin Internet-kirjoittelu kuin urheilukin, vaan innostus molempiin on säilynyt entisenlaisena, joten molempia olen jatkanut.

Internetillä ja taekwondolla onkin paljon yhteistä. Molempien alku voidaan perustellusti ajoittaa 1960-luvulle, jolloin taekwondo sai nimensä ja ARPANET:iä alettiin suunnitella. Molemmat ottivat kukon askeleen eteenpäin 90-luvun alkupuolella. Vuonna 1993 Mosaic ja seuraavana vuonna Netscape julkaisivat graafiset www-selaimet ja Internet alkoi toden teolla levitä. Syyskuussa 1994 kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi taekwondon olympialaisten viralliseksi lajiksi, ja tässä kohtaa taas taekwondon kansainvälistyminen, yleistyminen ja urheilullistuminen sai merkittävää lisävauhtia. Graafisen Internetin esittelyn jälkeen niin netissä kuin taekwondossakin on tapahtunut suuria mullistuksia: nettiin on tullut kaupankäyntiä, pelaamista ja sosiaalista mediaa – taekwondokilpailussa on ottelualueet, -varusteet ja pisteenlasku muutettu moneen otteeseen. Taekwondon muutoksista omasta näkökulmastani voin kirjoittaa erillisen kirjoituksen, mutta tässä kohtaa riittää havainto siitä, että sekä netissä että taekwondossa on opeteltava jatkuvasti uutta, mikäli haluaa pysyä kehityksen kyydissä.

Taekwondon kantapääsukka

Nykytaekwondossa elektroniikka hoitaa pistelaskun. Yhtenä uusimmista varusteista kantapäähän on tullut sensorisukka (joko tällainen erillinen tai varsinaiseen sukkaan integroitu), jollaista tänään parsin kokoon.

Tässä sitä siis ollaan, opettelemassa blogikirjoittelua ja uusimpia taekwondotemppuja. Molemmista saan iloa pelkästä opettelemisesta, mutta toki molemmissa haluaisi myös menestyä. Netissä menestyminen tarkoittaa minulle sitä että onnistun nettitoimillani antamaan edes pientä hyötyä ja näkyvyyttä mm. omalle seuralleni TU11:lle ja yhteistyökumppaneilleni kuten Lainastolle ja Trexetille. Urheilussa menestyminen on helpommin mitattavissa, joskin myös urheilumenestys on mielestäni suhteutettava kulloiseenkin panostukseen.

Suomen Taekwondoliitto valitsi minut olympiakarsintajoukkueeseen ja valmistaudun nyt taistelemaan olympiapaikasta Rion ensi kesän kisoihin. Kun IOC vuonna 1994 teki ainakin minun maailmani mullistaneen päätöksen taekwondon hyväksymisestä olympiakisoihin, ei seuraavissa Atlantan kisoissa 1996 nähty taekwondoa enää näytöslajina, muttei vielä myöskään virallisena lajina. Ensimmäisen kerran taekwondo esiintyi olympialaisissa virallisena lajina Sydneyssä vuonna 2000. Olin karsimassa kisoihin jo tuolloin ja siitä lähtien joka kerralla olen ollut mukana Suomen karsintajoukkueessa. Ensimmäisellä kerralla mahdollisuus tuli hieman yllättäen, kun Porin Taekwondon Marko Pokka päätti panostaa työuraansa ja jätti itseoikeutetusti ansaitsemansa karsintapaikan käyttämättä. Tuolloin hävisin olympiapaikan napanneelle Marcus Thorenille muistaakseni lukemin 11-12. Harmitti. Seuraavalla kerralla sain paikan Euroopan karsinnoista ja olin mukana Ateenan Olympialaisissa. Kaksiin seuraaviin Olympialaisiin yritin täysillä, valmistauduin resursseihen nähden parhaalla mahdollisella tavalla, mutta petyin. Nyt olen perheellinen, kiinteästi työelämässä, ja minulla on taekwondonkin puitteissa vastuuta muistakin kuin itsestäni. Treenimääräni ovat noin puolittuneet kovimman panostuksen vuosista, mutta lähden silti karsintoihin hyvällä mielellä. Kenellekään ei tarvitse todistaa mitään, eikä maailma romahda, vaikkei ovi kisoihin aukeaisikaan. Kukaties juuri tämä muodostuu karsinnoissa ratkaisevaksi seikaksi.

Bookmark the permalink.

One Comment

  1. Sillä lailla. Muista että sisältö on kuningas, eli aktiivista blogaamista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *